Taas pääkallopipo ja liekkisukat

Pikkuveli oli hukannut rakkaan pääkallopiponsa. Huoh. On pakko saada uusi, tekisitkö? No mitäpä en ja nopeasti se valmistuikin, mutta silti. Kuvio edelleen täältä, silmukkamäärä edelleen hukassa. Lankana vanha Isoveli.

Sama kuvio toistuu liekkisukkien kanssa. Jokunen vuosi sitten (mitä ilmeisemmin ennen blogia) tein samalla mallilla useammankin sukkaparin ja taas näitä sukkia pyydellään. Voisko ihminen kieltäytyä tai vaikka ulkoistaa mummolle nämä projektit? Liekkikuvio istuu nätisti alkaen koosta reipas 40, sitä ennen joutuu kikkailemaan kuviota ja kavennuksia samaan aikaan. Minun onnekseni sukkien haluajat ovat olleet pääasiassa isojalkaisia.

Lanka: Novita 7-veljestä
Puikot: 3.5mm
Malli: täältä

Hulpioharjoituksia

Kevättalven aikaan iski taas tarve saada taskukalenteriin uudet ja ihan omannäköiseni kannet. Jo jonkun aikaa olin säästellyt kankaiden hulpioreunoja ja koittanut tiirailla netistä tekniikkaa niiden yhteenliittämiseksi. Muutama ajatuskatko oli kuitenkin tullut ja olin leikannut kaitaleet ihan liian kapeiksi, olisi pitänyt jättää ainakin 5mm kangasta saumavaroihin. Yritystä oli kuitenkin sen verran, että koitin tukea viritelmää lakanakankaalla huonoin tuloksi; kansista tuli kalenteria paksummat ja mahdottoman tönköt. Pikainen uudelleenarvio, jatketaan suunnitelmalla pussi ja otetaan mukaan arkkivihollisena tunnettu vetoketju. Vetoketjupaininjalka oli kohdannut aukinaisen öljypullon, siis vetoketju kiinni tavallisella paininjalalla. Lopputulos: poikien kynäpussiksi ihan okei. Tekniikka vaatii harjoittelua.

Jotenkin sain kappaleetkin menemään vinoon ja toinen puoli pussista viiraa. Jos oikein hifistelisi, vois laittaa tekstitkin menemään oikein päin, mutta silloin pitäis tehdä pohjaankin sauma. Riskinä tönkköys?

Vaikka joulu tuli ja meni, roikkuu ovenkahvassa edelleen koristeita. Indiskan joulupallot ja sydän työpaikan myyjäisistä kolmella eurolla. Kuka jaksaa sillä palkalla edes vaivautua?