Lahjapipot

Sain taannoin tehtäväksi kutoa synttärilahjaksi Sulo Vilenin pipon. Muistikuvana oli, että se on kamalan vihreä ja siinä on jonkinlainen keltainen tupsu. Googlettamallakaan ei kovin hyvää kuvaa saanut, joten päädyin vetämään vapaalla kädellä.

Lanka: Novita Kelo (387)
Langanmenekki: 100g
Puikot: 6mm
Silmukkamäärä: 72s

Langan väri hipoi täydellisyyttä kaikessa kamaluudessaan, ällöttävä. Tupsun väri olikin haastavampi, mutta sitten sain värjäämisvinkin. Lankana on luonnonvalkoista 7-veljestä, jonka upotin vahvaan teehen yöksi. Kuivuessaan väri muuttui vähän vaaleammaksi eli prosessin olisi ehkä voinut uusia.


Kelo lankana houkutteli paksuutensa ja mukavan tuntunsa vuoksi. Suunnittelin tekeväni isommalle pikkumiehelle RuttuNutun Möökö-neuleen, mutta testivirkkuun jälkeen jouduin jättämään suunnitelman. Aluksi työ näytti tosi reikäiseltä ja koukkua pienentämällä alkoi langanmenekki kasvamaan ihan älyttömästi. Viisivuotiaan harteille painoa olisi tullut paljon. Ehkä olisi pitänyt valita se reikäisempi versio ja vuorittaa mustalla trikoolla, jolloin reikäisyys häviää.

Testilanka jäi siis käyttöä vaille, joten kudoin äkkilahjaksi ystävälle palmikkopipon. 6o4n palmikot oli juuri sopivan levyisiä, mutta kovin montaa palmikonkiertoa ei pipoon mahtunut. Mukaan lähti kummitädille hikisillä pikku kätösillä väännetty kortti, jossa pidetään kädestä. Liikkistä.

Lanka: Novita Kelo
Langanmenekki: vajaa 100g
Puikot: 6mm
Silmukkamäärä: 70s

Lapsille lapasia

Projekti langanlopuille loppu sai syksyllä jatkoa lasten lapasten muodossa. Rohkenin laittaa lasten lapasiin Noron lankoja kaksinkertaisina, eikä ne nyt niin kauhean huonoksi ole menneet. Sen sijaan olen pettynyt seiskaveikan kykyyn pysyä kakaroiden matkassa, lapaset levenee lapion kokoisiksi ja lyhenee niin että ranteet vilkkuu. Vai pitäisikö kutoa etukäteen lapset tosi kapoisiksi ja pitkiksi?

Lanka: 7 veljestä ja Noro Kureyon sock yarn kaksinkertaisena
Silmukkamäärä: hatusta
Puikot: 3½ mm

Harmaisiin lapasiin kotin estää löpsähtämistä tekemällä resoriin kierrettyjä silmukoita, mutta ei se paljoa auttanut. Kaksikertaisena kutoen Noron värijuoksut oli kaksinkertaisen ihanat, tykkäsin kovasti. Näitä vois tehdä lisääkin.

Syksymmällä sain vihdoin aikaiseksi ottaa työn alle kummitytön paripuolen sukan, jonka olin antanut lahjaksi, öööö, jouluna 2009. Eli ne valmistuivat 1½ vuotta aiottua myöhemmin, piti vähän jatkaa varpaista, kun jalka oli päässyt kasvamaan. Mutta tästä siis kuvastaa vastenmielisyyteni perussukkaa kohtaan. Niin perushuttua.

Hertta. Tai ei sittenkään

Ihastuin viime keväänä Sisäisen villapaidan Vilman suunnittelemaan Hertta-pipoon, jota suunnittelin kerrankin omaan päähäni sopivaksi. Pipon pitäisi olla sopivan ruskea, lämmin mutta ohut ja moneen keliin sopiva. Suunnittelin sopivaksi langaksi Virosta ostamaani villalankaa. Mutta ei, se ei mallannut ollenkaan. Valitsemani lanka oli ihan liian pörröistä, jotta kuvio olisi yhtäänkään näkynyt ja lisäksi silmukkamäärät meni miten sattui. Purkutuomio.

Sitkeästi jatkoin yritystä ja vaihdoin langaksi Sandnes Garnin Mini Duett -langan, mitä oli jäänyt robottislipoverista yli. Resorin jälkeen olin vakuuttunut, että värisävy oli oksettavan huono mun pipoon. Mutta kun resorin kierretyissä silmukoissa oli mennyt tuhottomasti aikaa, ei raaskinut ihan purkamaankaan alkaa. Sovelsin aikuisen koolla aloitetusta piposta viisveelle sopivan päähinen rajuilla kavennuksilla ja hämäävillä raidoilla. Valitettavasti lanka ei pitänyt ihan muotoaan syksyn mittaan ja pipo koki aikamoisen löpsähtämisen. Saattaa olla, että kutistan pipoa joku kerta pesukoneessa tai sitten kavennan saumurilla.

Mutta kun siis joskus otan uuden aloituksen Herttaan, valitsen ihanan suklaanruskean, kiiltäväpintaisen langan. Siis sitten joskus.